lauantai 31. toukokuuta 2014

Täällä ollaan!

Ensimmäiset kolme vuorokautta Hararessa takana! Alkaa tuntua sen verran kotoisalta, että luulis että on mennyt pitempikin aika. Eilen kyllä meinasi ihan koti-ikävä iskeä, kun sähköt on olleet enimmäkseen poikki, netti ei ole toiminut kunnolla edes silloin kun sähkö on hetken ollut päällä, eikä mulla ole vieläkään zimbabwelaista liittymää. Yhteyksiä koto-Suomeen ei ole ollut siis juuri ollenkaan, ja hetken verran eilen tuntui vähän ankealta istua pimeässä taskulampun valossa väsyneenä kuuden aikaan illalla, kun aurinko oli jo laskenut ja on säkkipimeää.

Mutta hetken ankeus meni äkkiä ohi ja muuten on mennyt kyllä mukavasti. Ihmeteltävää ja opeteltavaa riittää, varsinkin nimissä. Suoritamme harjoittelun siis Zimbabwen AIDS-orvot ry:n (www.zim-orvot.org) ja Dzikwa Trustin palveluksessa ja uusia nimiä on opeteltavana reilut neljä sataa. Muutama kymmenen nimeä on jo hallussa: Tatenda, Tendai, Blessing, Edina, Cynthia, Assan ja hänen päiväkoti-ikäinen Kaarina-tyttärensä, Nyeradzai, Priscilla, Joyline jne. jne.  Järjestöllä on lähes neljäsataa (muistaakseni 392 ? ) kummilasta  ja paikallisia vapaaehtoisia ja työntekijöitä ehkä 20-30, joten uusia tuttavuuksia riittää.

Asumisoloista sen verran tässä vaiheessa, että ihan luksusoltavat. Paremmat ku kotona :D Hyvää ruokaa riittää, enkä esim. oo kertaakaan tiskannut, pessyt pyykkiä, ulkoiluttanut koiria... Tänään ekaa kertaa vähän autoin keittiössä Katjan, kolmannen suomalaisen vapaaehtoisen, synttäri-illallisen laitossa. Mutta ei täällä silti oo laiskoteltu (pelkästään), hommat vaan on vähän erilaisia. Suunnitelmiin kuuluu tällä hetkellä lisäopetuksen antamista lapsille, lasten haastattelemista sekä terveyskortteja että lasten kummeille lähetettäviä raportteja varten, vapaa-ajan toiminnan suunnittelua ja toteuttamista lapsille ja nuorille jne. Kaikesta tästä myöhemmin lisää :)

Tarkoituksena on, että ehtisimme päivittää blogia useamman kerran viikossa, pidettään vaan peukkuja että netti toimii jatkossa säännöllisemmin :)  Tällä hetkellä kun on sähköt ja Wi-Fi toimii, niin voi watsappailla ja selata fb:tä puhelimella ja kirjottaa blogia koneella, eli ei ollenkaan hassumpaa :D Viestejä saa laittaa siis Suomen numeroon ja maanantaista lähtien voi kysellä myös mun paikallisen liitymän numeroa (I:lla on jo sellainen). Ja kommentteihin ja osoitteeseen satapaivaazimbabwessa@gmail.com voi laittaa toiveita, mistä teemoista haluatte lukea juttuja :)

terkuin E (I on liimautunut watsappiin just nyt)


tiistai 27. toukokuuta 2014

Kohti tuntematonta - tai sitten ei

 Rinkka on pakattu, koirat saateltu hoitajien hellään huomaan ja vähän tavaroitakin raijattu pois kesäasukkaan tieltä. Ja jäi vielä aikaa aloittaa blogiakin, eli tässähän ollaan hyvin aikataulussa! Niin koitti tämäkin päivä ja puolen tunnin päästä on aika lähteä lentokentälle. Lento lähtee kahden ja puolen tunnin päästä ja perillä ollaan tästä hetkestä 20 tunnin päästä.

Jännittää. Ehkä jopa enemmän kuin olisin etukäteen uskonut. Lähdemme Zimbabween Harareen reiluksi kolmeksi kuukaudeksi. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta ei se sitä taida olla kuitenkaan... Tiedämme etukäteen jo niin paljon, ettei suinkaan olla menossa kohti tuikituntematonta. Meitä vastaan tulevat ihmiset olemme tavanneet aiemminkin ja olemme nähneet paikasta paljon kuvia, lehtijuttuja ja jopa pari dokumenttia. Olemme tavanneet useita ihmisiä jotka ovat käyneet paikan päällä, ja joilla on ollut pelkkää hyvää sanottavaa. ("Se on ihana maa!" jne.) Silti tietysti jännittää. Miten meillä siellä menee (hyvin!), tykkäämmekö paikasta (no ihan varmasti! :D ), riittääkö rahat (aina saa lainaa!), tykätäänkö me eteen tulevista ihmisistä (no tykätään, montaa ei-tykättävää ei ole ennenkään vastaan tullut :D ) ja tykkääkö ne meistä (hei kamoon!!). Eli ei tässä vissiin mitään ihmeellistä? Käytännössä oikeasti jännät asiat liittyy harjoitteluun mitä sinne mennään tekemään, eli osataanko me mitään tehä (no opetellaan hei!). Ja lentoon, vaikka ei sekään voi jännemmäksi mennä ku eräällä nimeltä mainitsemattomalla Myyrällä ja seki pääsi ajoissa perille. Ja sitten tietysti se, että kuinka paljon itkettää ja missä vaiheessa :D Tähän mennessä on vähän itkettäny vaan Karria (koira :D) ja pikkusiskoa hyvästelessä. Välillä kyllä tuntuu, ettei oo mitään järkeä edes lähteä, hullun hommaa. Mieluummin lähtis käymään vaikka isosiskon luona Turussa :D No ei, sinne ehtii, ja oikeasti just nyt on paras lähteä vaan Zimbabween, ei sinne joka vuosi mennä.

Palaillaan asiaan paikan päältä, nyt mukavat matkavaatteet päälle, rinkka selkään ja sateeseen bussia odottamaan! Nauttikaa Suomen kesästä ketkä voitte ja ollaan yhteyksissä!