torstai 21. elokuuta 2014

Piipahdus päiväntasaajalle

Kävimme Iisan kanssa parin viikon ex tempore -matkalla Keniassa. Olin siellä nelisen vuotta sitten vapaaehtoishommissa neljä kuukautta mm. Geesken kanssa, ja luonnollisesti tarkoituksena on ollut mennä joskus käymään uudestaan. No, ei kyllä ollut tarkoitus mennä nyt, mutta heinäkuun lopussa kuitenkin varasimme lennot ja lähdimme viikkoa myöhemmin :D Geeske oli siellä myös Afrikan turneensa päätteksi, joten liityimme seuraan ja kävimme fiilistelemässä muutaman vuoden takaisia paikkoja ja tapaamassa tuttuja.

Olimme ensin pari päivää Kisumussa ja sieltä matkasimme Kurian maakuntaan, Tansanian rajaseudulle, Nyabohanse -nimiseen kylään. Olimme Geesken ja n. 40 muun vapaaehtoisen kanssa siellä maaseudun rauhassa työleirillä loppuvuodesta 2010. Oli ihan mahtavaa päästä sinne uudestaan, ehdottomasti mun lempipaikka Keniassa!


Kävimme vierailulla silloisessa asuinpaikassamme. Isoäiti muisti meidät vielä, mutta kuten ilmeestä näkee pikkunaperon kanssa tapaaminen oli ensimmäinen. Kaikki oli aika lailla ennallaan, mutta oli kiva nähdä että perheellä oli nyt lisäksi kaneja lihan- ja tulonlähteenä.



Kuriassa tapasimme vanhoja ja uusia tuttuja. Mukavampia ja ystävällisempiä isäntiä ja emäntiä saa hakea! Tämä jengi tekee todella hienoa työtä paikallisen yhteisön hyväksi, siitä ihan oma postaus luvassa myöhemmin.


Kuriassa on niin kaunista! Hassua, kuinka jokin paikka voikin tuntua niin kotoisalta, vaikka siellä on viettänyt elämästään vaivaiset kolme viikkoa :D

Kuriasta jatkoimme Nunguniin visiteeraamaan mun pääasiallista vapaaehtoistyöpaikkaa, Kyale Small Homea. Ikävä kyllä lapset olivat lomilla, mutta Mama Patrician tapasimme. Jos Kuriassa oli kotoisaa, oli täällä melkeinpä aavemaista.


Kaikki näytti olevan aikalailla ennallaan. Osittain aika kulunutta ja rapistuneempaa kuin viimeksi, mutta joitain parannuksiakin oli. Sisällä oli nyt ihan oikeat vessat, tosin en tiedä kuinka järkevää se on kuivalla seudulla, kun reikä ulkohuussin lattiassa ajaisi saman asian. Nytkin oli vesi loppu ja seuraavat sateet tiedossa vasta lokakuussa. 

Oli ihanaa nähdä, että meidän silloin rakentama "kanihäkki" oli yhä kunnossa ja sitä oli laajennetukin tuplakokoiseksi. :)


Ja lehmä oli saanut vasikan! Sillekin banaaninkuoret maistuivat ^_^

Nungunista jatkoimme Mombasaan kolmen päivän rantalomalle. Kenia on kyllä oiva matkailumaa, suosittelen. Sieltä löytyy suurkaupunkeja, upeita hiekkarantoja, Victoria-järveä, Mount Kenya ja kaiken huippuna Masai Mara ja muut upeat luonnonpuistot. Jos ikinä haluatte safarille bongaamaan elefantteja, kirahveja, leijonia, gepardeja ja muita Avaran Luonnon ihmeitä, menkää Keniaan, ettekä varmasti tule pettymään. Lisäksi Keniassa on kohtuullisen halpaa (tähän ei lasketa Suomesta ostettuja valmismatkoja, jotka ovat törkyhintaisia) ja siellä on helppo kulkea itsekseenkin eikä matkanjärjestäjistä ole pulaa. Perehtykää toki vähän, ennen kuin pakkaatte matkalaukut ;)



Kahdentoista päivän aikana matkasimme siis Kenian laidasta laitaan. Kilometrejä kertyi GoogleMapsin mukaan Kenian sisällä 1800 (Hararen ja Nairobin välinen etäisyys linnuntietä on 1900 km, lentoaika 3 h) ja busseissa ja matatuissa istuimme noin 40 tuntia - kolme yötä ja muutaman puolikkaan päivän. Eihän siinä mitään järkeä ollut, mutta mukavaa silti! Seuraavalla kerralla täytyy sitten yrittää olla joka paikassa vähän pidempään ja tsekata muutama uusikin paikka ;)

Elina

lauantai 2. elokuuta 2014

Vilinää vilskettä Sentterillä



Dzikwan toimintakeskus, eli kotoisasti Sentteri, on kaiken toiminnan sydän. Tänne lapset tulevat syömään, oppimaan, leikkimään ja pelaamaan. Täältä käsin hoidetaan myös paikallinen hallinto ja asioiden järjestely. Täällä tapahtuu! Kuvassa vasemmalla vaalea IT-lab ja oikealla tummempi keittiö- ja ruokasalirakennus.


IT-labissa pidetään kirjanpito- ja ATK-oppitunteja. Lapset käyvät siis paikallisia kouluja, mutta Sentterillä tarjotaan lisäopetusta kaikkina arkipäivinä. Lapset voivat käyttää koneita myös vapaa-aikana.


Tässä keittiössä valmistetaan lounas usealle sadalle lapselle seitsemänä päivänä viikossa.


 Kanat uuniin! Paikallinen juhlaruoka (ja kaikkien lasten lempiruoka :) ) on kana ja riisi. Sentterilläkin sitä tarjotaan pari kertaa vuodessa.


Ruoka maistuu! Lounaalla käy päivittäin keskimäärin 200 lasta. Muuna aikana ruokasalissa on lisäopetusta.


Keittiön ja ruokasalin takana on pieni kasvimaa, jossa kasvatetaan maissia ja vihreitä vihanneksia lounastarpeiksi. Vähän etäämmältä, metsäpalstalta, löytyy myös ihan täysimittainen kasvimaa.


Vasemmalla viime vuoden lopulla valmistunut toimistorakennus ja oikealla tyttöjen ja poikien vessat.


Nyaradzai ja Vaidah työntouhussa toimistolla. Neljänsadan lapsen (+ muutaman työntekijän ja parinkymmenen vapaaehtoisen ja harjoittelijan ;) ) asioissa riittää hoitamista.


Sentterin pallokentällä käy vilske, kun eri-ikäiset lapset pelaavat keskenään. Suosikkeja ovat jalkapallo, koripallo ja tennis.


Tytöt pelaavat kivipelia kaivon kannella ^_^ Osa lapsista tulee Sentterille päivittäin useiksi tunneiksi viettämään aikaa kavereidensa kanssa.   

Elina