"Opin, osaan ja toteutan isona haaveeni"

Jonkinlaisen käsityksen olette varmaan saaneet työharjoittelupaikastamme, mutta jotta mikään ei jäisi epäselväksi, luvassa on sarja esittelyjä yhdistyksestä ja sen eri toimintamuodoista.

Zimbabwen AIDS-orvot ry:n tarina alkoi tavallaan jo vuonna 1992, kun Seppo päätti maksaa puoliorvon dzivarasekwalaispojan koulumaksut. Alkuvuosina toiminta kasvoi hitaasti perheen ja suvun tuella. Vuonna 1997 tukijoiden joukkoon liittyi ensimmäinen "ulkopuolinen" kummi ja nykyisin kummeja onkin nelisen sataa ja lapsia tuen piirissä saman verran.

Toiminnan tarkoituksena on tukea köyhistä oloista tulevien orpojen ja puoliorpojen, lahjakkaiden lasten koulunkäyntiä.

Dzikwan lapsille kustannetaan koulumaksut, koulupuvut, oppikirjat ja kirjoitusvälineet. Näin varmistetaan, että lapset, joilla on intoa ja lahjoja opiskeluun, pääsevät niitä myös käyttämään.

Lapsille tarjotaan myös päivittäinen ateria Dzikwan toimintakeskuksella. Useimmissa zimbabwelaisperheissä ateriat koostuvat sadzasta eli maissipuurosta ja vihreistä vihanneksista. Toimintakeskuksella lapset saavat myös proteiinia lihan, kalan ja papujen muodossa.

 Päivittäinen ateria tarjotaan Dzikwan lasten lisäksi myös noin sadalle "sadza-lapselle". Wilfried näyttää peukkua! 

Lapset saavat myös ilmaisen perusterveydenhuollon. Pari viikkoa sitten kävimme kymmenen lapsen kanssa silmäklinikalla ilmaisessa perustarkastuksessa. Kaikki kymmenen passitettiin perusteellisempaan tarkastukseen.

Lapsille tarjolla myös muuta kehittävää toimintaa: mm. lisäopetusta, tanssi-, laulu-, soitto- ja draamaharjoituksia, jalkapallotreenejä, vuosittainen urheilupäivä, ympäristökasvatusta omalla metsäpalstalla.... 

Suomesta tulevista konteista lapset saavat lisäksi mm. lahjoituksina saatuja vaatteita, kenkiä, koululaukkuja... Neulelangat ovat myös kuumaa kamaa! Tässä Faru aloittelee kaulahuivia.

Yhdistyksen nettisivuilta löytyy lisäinfoa vaikka millä mitalla, sinne löydätte tästä. :)

-Elina

A Home Without a Dog is Just a House

Dogs are everywhere. Niitä tuntuu olevan kaikkialla, missä ikinä liikummekin. Sen kunniaksi pienet esittelyt Dzikwan Centerissä, metsäprojektissa ja Pagomossa asuvista lemmikeistä. 

Dooris asuu Dzikwa Centerillä. Se on reipas nuori neiti, jota valitettavasti suurin osa lapsista pelkää. Dooris on leikkisä ja tykkää hyppiä ja juosta. 

Rex on Dooriksen isä ja rauhallinen herrasmies. Myös Rex majailee Dzikwa Centerillä. 

Kissoja ei Hararessa näy kovin paljoa. Leroy viettää suurimman osan ajasta Dzikwa Centerin keittiössä tai aivan sen läheisyydessä. Emänniltä on välillä tullut valitusta aiheesta :D

Foxy on Dzikwan metsäprjoketin pieni hengetär. Se tykkää tappaa myyriä ja hiiriä. Yleensä Foxy piilottaa tappamansa myyrät ja hiiret maahan ja syö ne vasta kun ne ovat mätiä. 

Esko on Oilin ja Sepon vanhempi herra, jo 12-vuotias.  Esko on asunut Chipangalin villieläinten orpokodissa, josta Seppo haki sen Harareen.  Eskon koti on Pagomossa.

  

Mikko on Eskon kaveri ja toinen Pagomon karvaturreista. Mikko on jo 11-vuotias, mutta käyttäytyy useimmiten kuin pentu. Se rakastaa leikkimistä ja juoksemista ja on aina todella innoissaan, kun ihmiset tulevat kotiin. Mikko on rodultaan bordercollie.

<3:llä Iisa

Oppimisen iloa

Tiistaisin ja keskiviikkoisin opetamme matikkaa ja enkkua 3-6 -luokkalaisille. Aamupäivisin lapsia tulee paikalle yleensä alle viisi ja iltapäiväisin 20-30. Onneksi meillä on apuna myös kaksi vanhempaa Dzikwan "lasta", Alice ja Vaidah, muuten isojen ryhmien opettaminen olisi aika mahdotonta. Alice ja Vaidah ovat ikään kuin kirjoittaneet viime vuoden lopulla ja odottelevat nyt yliopisto-opintojen alkua. 

Yleensä meillä on iltapäivisin 2-3 pienryhmää, ja saman verran teemoja. Esim. yksi ryhmä kerrallaan tekee enkkua, toinen matikkaa ja kolmas myös joko matikkaa tai pelejä/leikkejä. Teema vaihtuu 30-40 min välein, eli kaikki ryhmät pääsevät tekemään kaikkea.

Pirkko ja kummityttö Zvikomborero (=Siunaukset) loogisten palojen kimpussa. 

Alussa oppitunnit vähän kauhistuttivat; mitä lapsille kannattaisi opettaa ja ennen kaikkea miten? Onneksi täällä oli parin-kolmen viikon ajan kummilastaan tapaamassa suomalainen luokanopettaja miehensä kanssa. Hänelta saimme korvaamattomia vinkkejä ja materiaaleja matikan opetukseen. Ilman Pirkkoa olisimme totisesti pulassa! Nyt tuntuu, että tunneista on hyötyä, ja lisäksi meillä ja lapsilla on oikeasti mukavaa yhdessä. Tiesittekö että matikkakin voi olla kivaa? 

Teemana mittaaminen: Lapset piirsivät kätensä ääriviivat ja mittailivat mm. leveyden ja sormien pituuksia. Eivät olisi malttaneet lopettaa ollenkaan!

Hienosti sujuu! Värikynät ovat kuin taikakalu, jonka ansiosta lapset viihtyvät aiheen kuin aiheen parissa.

Päänympäryksen mittaaminen oli myös jännää puuhaa ja lapset opettivat sitä hienosti toinen toisilleen. Ja olihan se yllättävää, että päänympärys on yli puoli metriä!

Piirtämisen iloa! Tässä vapaata ja vapauttavaa, keskittynyttä piirtämistä tuntien ulkopuolelta.

Pojat tykkäsivät enkkupelistä niin, etteivät olisi malttaneet lähteä tunnilta kotiin ollenkaan :D Kun osa tunnista on hauskempaa, ja ennen kaikkea uutta ja erilaista tekemistä, lapset tulevat kerta toisensa jälkeen ja jaksavat vakavammat ja vaikeammat matikan osuudetkin. 

Pyrimme pitämään matikan tunnit mahdollisimman konkreettisina ja toiminnallisina. Englannin osuuksien on tarkoitus rohkaista lapsia puhumaan, kyselemään ja ilmaisemaan itseään englanniksi. Ohjelmassa on ollut mm. kysymysten tekemistä kavereille (Ette usko kuinka vaikeaa voi olla keksiä kysyttävää! :O ), lukemista ja luetusta keskustelua, yksinkertaisia draamaharjoituksia ja pelejä. Myös matikan osuuksissa tulee luonnollisesti opittua englantia, meiltä kun ei tuo shona vielä oikein suju ;)

Stand up and say: "I'm the best!"

Ite ollaan saatu tunneilla tosi hyvää ryhmänohjauskokemusta, ja täytyy sanoa, että päässälaskutaidoista on pahimmat pölyt karisseet ;) Tähän mennessä mun oma suosikkiaihe tunneilta on ollut jakokulma, niin tylsältä kuin se ehkä kuulostaakin. Lapset kammoksuvat sitä, mutta kun se tehdään yhdessä muutaman kerran ja hoksaavat idean, eivät malttaisi lopettaa sitäkään :D Melkeinpä tärkeintä tunneissa taitaakin olla yhdessä tekeminen ja se, että lapsille antaa aikaansa, on kiinnostunut, välittää ja innostaa oppimaan. Täkäläisissä kouluissa ekaluokallakin voi olla 50 oppilasta ja lukiossa yli 70, joten pienryhmäopetus silloin tällöin ei varmasti tee pahaa. Opettajat eivät yksinkertaisesti voi huolehtia, että jokainen sisäistää massatunneilla kaikesta kaiken. Osalla lapsista onkin tosi pahoja puutteita ihan matikan perusteissa.

....mutta niistä lisää myöhemmin!

T. E

Arjen sankarit

Eikö ole ihanaa, jos joku on laittanut aamupalan valmiiksi? Ei sillä että sellaista arkena tapahtuisi liian usein. Paitsi täällä, ja siihen voi kulkaa vaikka tottua. Tänä aamuna Janet-kotiapulainen teki meille ihanaa tomaatti-sipuli-munakasta, ja huomisaamuksi hän suunnitteli tekevänsä sekä pienen annoksen munakasta että lettuja. Lisäksi Iisa pyöräytti jo aamua varten valmiiksi papaija-avokado-banaani-omena-appelsiini-smoothien. Ei hassumpaa vai mitä? :D Jaksaa paremmin nousta aamulla sängystä ylös, kun tietää että aamupala odottaa valmiina! Ja joka jäähtyy, jos torkuttaa liian kauan ;)

Meistä suomalaisista tuntuu tietysti vähän kiusalliselta, jos joku muu nousee joka aamu aikaisin tekemään aamiaisen valmiiksi, puhumattakaan tiskaamisesta, pyykinpesusta, silittämisestä, siivoamisesta ja mitä näitä nyt on. Nehän kuuluu hoitaa ite, ja kun itse olen ollut töissä kotiapulaisena Suomessa, niin yleensä rouvat joka tapauksessa tekevät ikävimmät hommat itse. Eihän niitä nyt toisella kehtaa teettää! :D Mutta täällä kuuluu palkata kotiapulaisia, tarjota työpaikkoja tiedättehän, jos siihen suinkin on varaa. Pagomossa arjen sujuvuudesta huolehtii siis kotiapulainen Janet ja hänen miehensä Shepherd, joka huolehtii vähän kaikesta ja on ollut Oilin ja Sepon palveluksessa yhdeksänkymmentäluvun lopulta asti. Tunnustettakoon siis, etten ole kahteen kuukauteen esimerkiksi pessyt kertaakaan vessaa.

Kyllä palvelusväessä ehdottomasti on puolensa. Aikaa säästyy tuntitolkulla joka päivä, kun voi skipata päivän tylsimmät toimet. Esimerkiksi viime viikolla Shepherd kävi meidän puolesta hakemassa Butcherystä lihat ja Mbaresta, Hararen suurimmalta (valtavalta) torilta, hirveät määrät hedelmiä ja vihanneksia. Parastahan tässä oli se, että lauantaina tuli toinen Janet (Tämä Janet käy kokkaamassa ja tekemässä suursiivouksen lauantaisin. Ei riitä että oma Janet siivoaa joka päivä ;)) valmistamaan niistä ruokia. Muutaman tunnin päästä meillä olikin sitten valmiina vege- ja jauhelihamunakoisolasagnea, kasvis- ja kanacurrya sekä mausteriisiä, kahdet erilaiset uunivihannekset ja butternutkeittoa. Kaikkea niin isot annokset, että nyt on pakastimessa ruokaa muutamaksi toviksi. Vaikka ruuanlaitto on mukavaa, on silti vielä mukavampaa kun joku muu tekee sen puolesta!

Tänään aamupäivällä pihalla oli aavistus jännitysnäytelmää, kun joku näki kobran livahtavan pensaiden taakse. Sen päälle sitten Shepherd ja Janet muiden paikalla olevien avustuksella kantoivat kuumaa vettä ja lopulta saivat sen ulos kolostaan ja lyötyä hengiltä laudanpätkällä. Loppujen lopuksi kyllä kävi ilmi, ettei se ollutkaan kobra ja arvoitukseksi jäi oliko se edes vaarallinen... Mutta kyllä täällä niitä kobriakin on.
   

Liikkui vielä kuolleenakin....

Täytyy totisesti antaa tunnustusta talon palvelusväelle, ovat oikein huomaavaista ja ystävällistä porukkaa. Ehdottomasti suosittelen harkitsemaan ihan vakavasti muuttamista maahan, jossa kotiapulaiset kuuluvat asiaan. Säästyy itsellekin aikaa vähän tärkeämpiin asioihin, kuten nyt esimerkiksi blogikirjoitteluun ja pihapuissa kiipeilyyn ;)

Sunnuntaihuvituksia :D

-Elina

PS. Näin siis Pagomossa, jossa olemme yleensä vain viikonloppuisin. Nyt nautimme Pagomossa olosta poikkeuksellisti neljä yötä putkeen :P Shelterillä arkena teemme ihan ite omat aamupalat ja tiskaamme tiskit, mutta vessaa ei sielläkään tarvitse siivota :D 

Arjen askareita

Kerronpa seuraavaksi vahan meidän päivä- ja viikkorytmistä täällä. Seitsemän viikkoa takana ja toiset seitsemän edessä, puolessa välissä siis mennään! Nopeasti aika menee, eikä aika käy pitkäksi, vaikka viikot aika samanlaisia ovatkin. Tavallista harjoitteluarkea, paitsi että työajan lisäksi vieläpä asumme harjoittelupaikassa :P

Aamulla heräämme seitsemän ja kahdeksan välillä (herätyskello soi ensimmäisen kerran 6.30, mutta meillä menee “hetki” ennen kuin pääsemme ylös) ja Centerille menemme puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä. Aluksi olimme niin väsyneitä, ettemme iltaisin meinanneet pysyä hereillä edes kahdeksaan, mutta nykyään valvomme jopa kymmeneen asti! :D Joskus jopa yhteentoista! Pimeä tulee jo kuudelta, joten kai sitä ihan luonnostaan vasyy aiemmin ja koko talo on yleensä hiljaisena jo yhdeksän maissa. Tällä viikolla tuli kyllä parinakin päivänä, ihan arkena nukuttua kymmenkunta tuntia, kun uni tuli silmään jo yhdeksältä :D

Iltaisin Shelterilla teemme ruokaa, syömme ja vietämme aikaa lasten kanssa, luemme kirjoja ja minä neulon. Aluksi illat meinasivat käydä pitkiksi, kun ei oikein keksitty mitä voi tehdä ilman nettiä :D Alkuun oli myös paljon enemmän sähkökatkoja, joten istuimme solarlampun valossa kahdestaan tai lasten kanssa ja juttelimme ja ihmettelimme. Nyt illat kuluvat aika mukavasti, ruuanlaittoon ja gluteenittoman teeleivän tekemiseen saa kulumaan aikaa, liikaakin, ja on ihanaa kun on aikaa lukea ja neuloa! Nyt meillä on viikon ajan ollut jopa tietokone meidän huoneessa (ei otettu läppäreitä mukaan, tyhmintä mitä on aikoihin tullut tehtyä!), joten voimme kirjoittaa vaikka blogitekstejä (nettiä ei sentään ole) ja kirjoittaa puhtaaksi tekemiämme lasten haastatteluja. Lisäksi muutamat kuutosluokkalaiset (n. 12-vuotiaita) tytöt tulevat tekemään matikan läksyjä meidän kanssa, jos eivät ihan joka ilta, niin useimpina iltoina viikossa. Nyt on tosin vuoden toinen lukukausi lopuillaan ja koeviikot käsillä, joten läksyhelpille ei ole ollut nyt niin tarvetta, kertaavat enemmän keskenään.

Centerilla päivät kuluvat ihan mukavasti. Tiistaisin meillä on sekä aamulla että iltapäivällä matikkaa ja enkkua 3-4-luokkalaisille ja keskiviikkona 5-6-luokkalaisille. Lapset käyvät koulua kahdessa vuorossa, osa aamulla ja osa iltapäivällä. Centerilla on maanantaista lauantaihin lisäopetusta mm. matikasta, historiasta, ATK:sta ja maantiedosta sekä aamuisin etta iltapäivisin, erityisesti vanhemmille oppilaille. Torstaisin meillä on kaikkien työntekijöiden kesken tunnin parin kokous, jossa käydään läpi menneen viikon tapahtumat ja tulevan suunnitelmat. Hyvin järjestäytynyttä toimintaa kaikin puolin täällä, täytyy sanoa. Muuten päivät Centerilla täyttyvät haastatteluiden tekemisestä, lasten kanssa juttelusta, koti- ja kouluvisiiteista, tuntien suunnitelusta, raportoinnista jne. Lauantaisin meillä on vanhempien lasten kanssa aamupaivällä Interact Club, lopun lauantaista ja sunnuntain olemme vapaalla. Aika paljon olemme viettäneet viikonloppuja Pagomossa, osan olemme olleet kokonaan Shelterilla. Viikonloppuisin ollaan mm. käyty markkinoilla ja ulkona syömässä, laitettu hyvää ruokaa ja nähty muita Hararessa asuvia suomalaisia. Tänään tulimme juuri Pagomoon viikonlopuksi, Iisa kattoo leffaa ja minä istun koneella. Huomenna mennään käymään Dz:ssa, mutta muuten ei  taida olla mitään erityista ohjelmassa. Rentouttavaa viikonloppua muillekin! 

t. E

Matka Zimbabwen halki

Viimeviikko päätettiin viettää reissaamalla bussilla Zimbabwen halki Hararesta Victorian putouksille. Matka alkoi Bulawayosta, jossa päästiin käymään Chipangalin villieläinten orpokodissa. Sovittua tapaamista paikan perustajan kanssa ei ikävä kyllä järjestynyt.  Bulawayossa oltiin vaan yks yö, josta ainakin kirjoittajan mielestä ikimuistoisimmat hetket oli aamupala söpön kissan kanssa ja se kun apina kiskoi mua hiuksista.

 Matka jatkui Hwangen luonnonpuistoon. Kuvassa norsu, joka tuli aika lähelle safariautoa. Varsinkin aamulla safariajeluilla oli jäätävän kylmä!  Elina näki norsuja vielä lähempääkin, kun ne yllättivät illan pimeydessä hotellin pihalla. 

Aamupala seeproja katellen oli aika hauska kokemus. 

Hwangesta jatkettiin Zimbabwen kuuluisimpaan nähtyvyteen, Victorian putouksille. Elinan kaveri Hollannista oli meitä vastassa siellä ja tällä hetkellä meidän kanssa Hararessa muutaman päivän. Kuvassa Geeske ja minä.  Valitettavasti ei ollu rahaa tehä muuta ku katella ympärille. Putouksilla ois voinu esim. benji- hypätä. 

Tuplasateenkaari Vic Fallseilta

Vesihöyryä tuli välillä päälle niin paljon, et tuntu ku ois käyny suihkussa. 

Viimesenä iltana oltiin risteilyllä kattomassa auringonlaskua Sambesi- joella.

Loman jälkeen Harare tuntuu taas aika kotoisalta. Seuraavaks kattomaan futiksen world cupia. Hollanti vs. Argentina. Lähibaari suljettu, mut telkkari saatiin sentään Pagomossa toimimaan. 

:)  - I