Oppimisen iloa

Tiistaisin ja keskiviikkoisin opetamme matikkaa ja enkkua 3-6 -luokkalaisille. Aamupäivisin lapsia tulee paikalle yleensä alle viisi ja iltapäiväisin 20-30. Onneksi meillä on apuna myös kaksi vanhempaa Dzikwan "lasta", Alice ja Vaidah, muuten isojen ryhmien opettaminen olisi aika mahdotonta. Alice ja Vaidah ovat ikään kuin kirjoittaneet viime vuoden lopulla ja odottelevat nyt yliopisto-opintojen alkua. 

Yleensä meillä on iltapäivisin 2-3 pienryhmää, ja saman verran teemoja. Esim. yksi ryhmä kerrallaan tekee enkkua, toinen matikkaa ja kolmas myös joko matikkaa tai pelejä/leikkejä. Teema vaihtuu 30-40 min välein, eli kaikki ryhmät pääsevät tekemään kaikkea.

Pirkko ja kummityttö Zvikomborero (=Siunaukset) loogisten palojen kimpussa. 

Alussa oppitunnit vähän kauhistuttivat; mitä lapsille kannattaisi opettaa ja ennen kaikkea miten? Onneksi täällä oli parin-kolmen viikon ajan kummilastaan tapaamassa suomalainen luokanopettaja miehensä kanssa. Hänelta saimme korvaamattomia vinkkejä ja materiaaleja matikan opetukseen. Ilman Pirkkoa olisimme totisesti pulassa! Nyt tuntuu, että tunneista on hyötyä, ja lisäksi meillä ja lapsilla on oikeasti mukavaa yhdessä. Tiesittekö että matikkakin voi olla kivaa? 

Teemana mittaaminen: Lapset piirsivät kätensä ääriviivat ja mittailivat mm. leveyden ja sormien pituuksia. Eivät olisi malttaneet lopettaa ollenkaan!

Hienosti sujuu! Värikynät ovat kuin taikakalu, jonka ansiosta lapset viihtyvät aiheen kuin aiheen parissa.

Päänympäryksen mittaaminen oli myös jännää puuhaa ja lapset opettivat sitä hienosti toinen toisilleen. Ja olihan se yllättävää, että päänympärys on yli puoli metriä!

Piirtämisen iloa! Tässä vapaata ja vapauttavaa, keskittynyttä piirtämistä tuntien ulkopuolelta.

Pojat tykkäsivät enkkupelistä niin, etteivät olisi malttaneet lähteä tunnilta kotiin ollenkaan :D Kun osa tunnista on hauskempaa, ja ennen kaikkea uutta ja erilaista tekemistä, lapset tulevat kerta toisensa jälkeen ja jaksavat vakavammat ja vaikeammat matikan osuudetkin. 

Pyrimme pitämään matikan tunnit mahdollisimman konkreettisina ja toiminnallisina. Englannin osuuksien on tarkoitus rohkaista lapsia puhumaan, kyselemään ja ilmaisemaan itseään englanniksi. Ohjelmassa on ollut mm. kysymysten tekemistä kavereille (Ette usko kuinka vaikeaa voi olla keksiä kysyttävää! :O ), lukemista ja luetusta keskustelua, yksinkertaisia draamaharjoituksia ja pelejä. Myös matikan osuuksissa tulee luonnollisesti opittua englantia, meiltä kun ei tuo shona vielä oikein suju ;)

Stand up and say: "I'm the best!"

Ite ollaan saatu tunneilla tosi hyvää ryhmänohjauskokemusta, ja täytyy sanoa, että päässälaskutaidoista on pahimmat pölyt karisseet ;) Tähän mennessä mun oma suosikkiaihe tunneilta on ollut jakokulma, niin tylsältä kuin se ehkä kuulostaakin. Lapset kammoksuvat sitä, mutta kun se tehdään yhdessä muutaman kerran ja hoksaavat idean, eivät malttaisi lopettaa sitäkään :D Melkeinpä tärkeintä tunneissa taitaakin olla yhdessä tekeminen ja se, että lapsille antaa aikaansa, on kiinnostunut, välittää ja innostaa oppimaan. Täkäläisissä kouluissa ekaluokallakin voi olla 50 oppilasta ja lukiossa yli 70, joten pienryhmäopetus silloin tällöin ei varmasti tee pahaa. Opettajat eivät yksinkertaisesti voi huolehtia, että jokainen sisäistää massatunneilla kaikesta kaiken. Osalla lapsista onkin tosi pahoja puutteita ihan matikan perusteissa.

....mutta niistä lisää myöhemmin!

T. E