Arjen askareita

Kerronpa seuraavaksi vahan meidän päivä- ja viikkorytmistä täällä. Seitsemän viikkoa takana ja toiset seitsemän edessä, puolessa välissä siis mennään! Nopeasti aika menee, eikä aika käy pitkäksi, vaikka viikot aika samanlaisia ovatkin. Tavallista harjoitteluarkea, paitsi että työajan lisäksi vieläpä asumme harjoittelupaikassa :P

Aamulla heräämme seitsemän ja kahdeksan välillä (herätyskello soi ensimmäisen kerran 6.30, mutta meillä menee “hetki” ennen kuin pääsemme ylös) ja Centerille menemme puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä. Aluksi olimme niin väsyneitä, ettemme iltaisin meinanneet pysyä hereillä edes kahdeksaan, mutta nykyään valvomme jopa kymmeneen asti! :D Joskus jopa yhteentoista! Pimeä tulee jo kuudelta, joten kai sitä ihan luonnostaan vasyy aiemmin ja koko talo on yleensä hiljaisena jo yhdeksän maissa. Tällä viikolla tuli kyllä parinakin päivänä, ihan arkena nukuttua kymmenkunta tuntia, kun uni tuli silmään jo yhdeksältä :D

Iltaisin Shelterilla teemme ruokaa, syömme ja vietämme aikaa lasten kanssa, luemme kirjoja ja minä neulon. Aluksi illat meinasivat käydä pitkiksi, kun ei oikein keksitty mitä voi tehdä ilman nettiä :D Alkuun oli myös paljon enemmän sähkökatkoja, joten istuimme solarlampun valossa kahdestaan tai lasten kanssa ja juttelimme ja ihmettelimme. Nyt illat kuluvat aika mukavasti, ruuanlaittoon ja gluteenittoman teeleivän tekemiseen saa kulumaan aikaa, liikaakin, ja on ihanaa kun on aikaa lukea ja neuloa! Nyt meillä on viikon ajan ollut jopa tietokone meidän huoneessa (ei otettu läppäreitä mukaan, tyhmintä mitä on aikoihin tullut tehtyä!), joten voimme kirjoittaa vaikka blogitekstejä (nettiä ei sentään ole) ja kirjoittaa puhtaaksi tekemiämme lasten haastatteluja. Lisäksi muutamat kuutosluokkalaiset (n. 12-vuotiaita) tytöt tulevat tekemään matikan läksyjä meidän kanssa, jos eivät ihan joka ilta, niin useimpina iltoina viikossa. Nyt on tosin vuoden toinen lukukausi lopuillaan ja koeviikot käsillä, joten läksyhelpille ei ole ollut nyt niin tarvetta, kertaavat enemmän keskenään.

Centerilla päivät kuluvat ihan mukavasti. Tiistaisin meillä on sekä aamulla että iltapäivällä matikkaa ja enkkua 3-4-luokkalaisille ja keskiviikkona 5-6-luokkalaisille. Lapset käyvät koulua kahdessa vuorossa, osa aamulla ja osa iltapäivällä. Centerilla on maanantaista lauantaihin lisäopetusta mm. matikasta, historiasta, ATK:sta ja maantiedosta sekä aamuisin etta iltapäivisin, erityisesti vanhemmille oppilaille. Torstaisin meillä on kaikkien työntekijöiden kesken tunnin parin kokous, jossa käydään läpi menneen viikon tapahtumat ja tulevan suunnitelmat. Hyvin järjestäytynyttä toimintaa kaikin puolin täällä, täytyy sanoa. Muuten päivät Centerilla täyttyvät haastatteluiden tekemisestä, lasten kanssa juttelusta, koti- ja kouluvisiiteista, tuntien suunnitelusta, raportoinnista jne. Lauantaisin meillä on vanhempien lasten kanssa aamupaivällä Interact Club, lopun lauantaista ja sunnuntain olemme vapaalla. Aika paljon olemme viettäneet viikonloppuja Pagomossa, osan olemme olleet kokonaan Shelterilla. Viikonloppuisin ollaan mm. käyty markkinoilla ja ulkona syömässä, laitettu hyvää ruokaa ja nähty muita Hararessa asuvia suomalaisia. Tänään tulimme juuri Pagomoon viikonlopuksi, Iisa kattoo leffaa ja minä istun koneella. Huomenna mennään käymään Dz:ssa, mutta muuten ei  taida olla mitään erityista ohjelmassa. Rentouttavaa viikonloppua muillekin! 

t. E

Matka Zimbabwen halki

Viimeviikko päätettiin viettää reissaamalla bussilla Zimbabwen halki Hararesta Victorian putouksille. Matka alkoi Bulawayosta, jossa päästiin käymään Chipangalin villieläinten orpokodissa. Sovittua tapaamista paikan perustajan kanssa ei ikävä kyllä järjestynyt.  Bulawayossa oltiin vaan yks yö, josta ainakin kirjoittajan mielestä ikimuistoisimmat hetket oli aamupala söpön kissan kanssa ja se kun apina kiskoi mua hiuksista.

 Matka jatkui Hwangen luonnonpuistoon. Kuvassa norsu, joka tuli aika lähelle safariautoa. Varsinkin aamulla safariajeluilla oli jäätävän kylmä!  Elina näki norsuja vielä lähempääkin, kun ne yllättivät illan pimeydessä hotellin pihalla. 

Aamupala seeproja katellen oli aika hauska kokemus. 

Hwangesta jatkettiin Zimbabwen kuuluisimpaan nähtyvyteen, Victorian putouksille. Elinan kaveri Hollannista oli meitä vastassa siellä ja tällä hetkellä meidän kanssa Hararessa muutaman päivän. Kuvassa Geeske ja minä.  Valitettavasti ei ollu rahaa tehä muuta ku katella ympärille. Putouksilla ois voinu esim. benji- hypätä. 

Tuplasateenkaari Vic Fallseilta

Vesihöyryä tuli välillä päälle niin paljon, et tuntu ku ois käyny suihkussa. 

Viimesenä iltana oltiin risteilyllä kattomassa auringonlaskua Sambesi- joella.

Loman jälkeen Harare tuntuu taas aika kotoisalta. Seuraavaks kattomaan futiksen world cupia. Hollanti vs. Argentina. Lähibaari suljettu, mut telkkari saatiin sentään Pagomossa toimimaan. 

:)  - I 

Sportsmanship at its best!

Urheilu ja kulttuuri ovat tärkeä osa Dzikwan toimintaa. Jo 12 vuonna peräkkäin on järjestetty urheilupäivä, jolloin lapset pääsevät koko päiväksi liikkumaan Zimbabwe National Sports Stadiumille. Tuona päivänä lapset pääsevät hetkeksi pois hektisestä Dziwarasekvasta ylläpitämään kuntoaan ja samalla tekemään Dzikwaa tunnetuksi. Tänä vuonna urheilupäivä on tarkoitus järjestää 5.9. Vain rahoitusta tapahtuman kulujen kattamiseksi kaivattaisiin. Lapsilta puuttuu monenlaisia urheilutarvikkeita sekä ruokaa ja virvokkeita osallistujille. Lisäksi lähes 400 lapsen kuljetus paikan päälle maksaa.

Ensimmäinen Dzikwan urheilupäivä järjestettiin vuonna 2002. Se oli ensin Dziwarasekvan sisäinen tapahtuma, joka järjestettiin paikallisten koulujen urheilukentillä. 2007 tapahtumaa päätettiin laajentaa, ja lapset pääsivät ensimmäisen kerran kisailemaan oikeiden urheilijoiden stadionille.

Tapahtuma oli alunperin järjestön perustajan, Seppo Ainamon, idea. Kahdeksan opettajaa Dziwarasekvasta tarttui ideaan ja pisti pystyyn ensimmäisen urheilupäivän. Tapahtuman toivottiin lisäävän reilua yhteishenkeä. Samalla haluttiin edistää lasten terveyttä ja hyvää itsetuntoa sekä tarjota yrityksille mahdollisuus näkyvyyteen osallistumalla hyväntekeväisyyteen. Urheilupäivänä lapsille jaetaan paljon pieniä palkintoja ja lahjoituksia. Palkinnot ovat tavaroita, joita lapset arjessaan tarvitsevat, kuten kouluvaatteita ja hygieniatarvikkeita sekä leluja.

Tule mukaan tukemaan Dzikwan orpojen 2014 urheilupäivää! Voit osallistua antamalla valitsemasi summan rahaa tilillemme:

Zimbabwen Aids-orvot ry

Tilinumero: Nordea FI76 1745 3000 0616 40

Viite: 1067

Pienistäkin lahjoituksista on apua!

Lisäinfoa osoitteesta: 

www.zim-orvot.org

Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen:

seppo.ainamo@kolumbus.fi tai

oili.wuolle@gmail.com

Tapahtuman sponsoroinnissa on mukana:

• St. John Ambulance Harare

• Zimbabwe Tourism Authority (ZTA)

• Lobels Bakery Harare

• Insport (urheilutarvikkeet)

- Iisa (Katjan ammattitaidolla höystettynä)

Dzikwa Athletics Day

Sports and culture are important parts of Dzikwa Trust activities. On 5^th September it’s again time for the Annual Athletics Day. Athletics day is a day when Dzikwa kids can get out of hectic Dzivarasekwa for fresh air and fun. Dzikwa Trust also wishes to promote good health through sports. Many of the kids can’t afford to travel much. Some of them have never left Dzivarasekwa. The Athletics Day event takes place at Zimbabwe National Sports Stadium, (B Arena) which is about 8 km from Dzivarasekwa Township. 

To be able to organise the event, we need funding. Dzikwa kids are still missing some sports attire and food (fruits etc.) and refreshments for the day. Also almost 400 (aged 6 to 23) children need to be transported to the venue.

Dzikwa Athletics Day was started in 2002. At first it was held at the fields of Dzivarasekwa local schools. In 2007 the event was expanded and for the first time children were able to do sports outside of Dzivarasekwa.
The original initiative came from Seppo Ainamo, the founder of Dzikwa Trust. The first Athletics Day was organized by 8 teachers from Dzivarasekwa. The purpose of the Day is to increase the spirit of oneness in Dzikwa and increase good sportsmanship and self-esteem of the children. Athletics day is also a chance for companies to advertise themselves through donating to charity. On Athletics Day children get small donations which are things they need in their everyday life like school wear, toiletries and toys.

For those who can manage to come in person you are most welcome as your presence brings a smile to the faces of the children!

If you wish to support 2014 Athletics Day for Dzikwa orphans, make a donation to:

Friends of Dzikwa Society (register number PVO 10/2014)

CBZ- bank

Account number: 01123906680013

Branch: Kwame Nkrumah Avenue

Swift code: COB22WHAXXX

Even small donations in kind are greatly welcome!

For more information check:

http://www.zim-orvot.org/in_english/

or contact

friendsofdzikwa@gmail.com or priscillatakawira2@yahoo.com

Chairperson of Sports Committee

Mr. E. Dabvu

0733823959

Secretary and Coordinator

Priscilla Takawira

0772409519

For the past six years the event has been sponsored by:

• St. John Ambulance in Harare

• Zimbabwe Tourism Authority (ZTA)

• Lobels Bakery Harare

• Insport (sportswear)

- Iisa (with professional help from Katja Müller)

Taiteilua

Hyvää juhannusta, vaikka täällä talvi onkin! :D

Meidän juhannus on sujunut aika taiteellisissa merkeissä. Meillä tosin oli suomalaisten kesken myös (jälleen kerran) illallisjuhlat Pagomossa viinin ja siiderin kera. 

Eilen järjestimme interacting club goes art -tapahtuman Dzikwa Centerillä. Lapset saivat kokeilla monenlaisia tekniikoita. Osaanottajia ei aluksi ollut kovin montaa (kaikki olivat hieman afrikkalaisessa ajassa, myös me), mutta sitten paikalle ilmestyi pikkuhiljaa 34 lasta. Tehtäväkseni tuli ohjata kollaasien tekemistä.  Apua lapset eivät siinä hirveästi kaivanneet, sillä he tarttuivat reippaasti toimeen heti ymmärrettyään, mitä pitää tehdä. Ehdin jopa tehdä yhen kollaasin itekin. Kuka silti ois uskonu, että mä oon joskus opettamassa kuvataidetta? :D 

Tapahtuman yleisilmettä. Lasten käyttämät välineet oli ainakin osittain maksettu rahoista, jotka sain synttärilahjaksi pari viikkoa sitten. 

Kauniita teoksia syntyi paljon. 

Lapset saivat maalata, tehdä kollaaseja ja kortteja, piirtää ja harjoitella langoilla ja hammasharjoilla maalaamista. Kuvassa Talentilla on työ kesken.  

Keskittynyttä piirtämistä.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa....:D onneksi sain olla mukana!

Oli ihana nähdä, miten innoissaan lapset olivat tekemisestä! Ei varmaan kuitenkaan ihan jokapäivästä hommaa täällä päin. Vilinää ja vilskettäkin tuli aika mukavasti. Tänään on kiva ottaa rennosti.

Hyvää sunnuntaita!<3

- I

Aurinkoisia talvipäiviä

Suomessa on kuulemma satanut tällä viikolla lunta ja juhannusta on vietetty pipot päässä :D Ja siellä pitäisi olla kesä! Meillä on täällä keskitalvi ja aikalailla sellaiset ilmat kuin Suomessa ihanteellisena kesäpäivänä. Muutamaa puolipilvistä päivää lukuunottamatta on tosi aurinkoista, ja silti ihmiset valittavat kylmyyttä. No, niin mekin valitetaan. Ilma on Hararessa, 1,5 km korkeudella merenpinnasta sen verran ohutta, että lämmintä on lähinnä suorassa auringonpaisteessa. Sisällä ja varjossa on päivälläkin viileää, ja lämpötila laskee saman tien kun aurinko laskee illalla kuudelta. Pitkähihaiset vaatteet päällä kuljetaan enimmäkseen, tosin auringossa voi tulla kuuma hihattomallakin. Iisa jopa osti viikko sitten villapaidan ja minä sain fleecetakin lahjoituksena :D Toki tiesimme, että talvi-illat ovat viileitä, mutta ei silti tajuttu ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta mukaan :P Asuminen Afrikassa ei siis tarkoita välttämättä kuumuutta ja hikoilua 24/7, vaikka sellainen mielikuva meillä useimmilla Euroopassa taitaa ollakin ;) 8 000 km pitkään ja kolmen Euroopan kokoiseen maanosaan mahtuu monenlaista ja  Zimbabwessa, hiukan Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella, on kuuminta loppuvuodesta.

Tällaisessa pikku "kesämökissä" olemme nukkuneet viikonloppuisin Pagomossa. Koska katon ja seinien välissä on kymmenen sentin rako ja ilma on yhtä viileää kuin ulkona, siellä on tosi hyvä nukkua ihanan raittiissa ilmassa :)

Hyvin siellä tarkenee, kun on villasukat jalassa ja päällä peitto ja sen päällä vielä kaksinkerroin tuplakokoinen paksu leopardin talja. (Shelterilläkin, sisällä ihan oikeassa talossa, tarvii kyllä melkein yhtä paljon peittoja...)  Mutta ei tosiaan tarvi hikoilla Afrikan talviyössä, lämpötila on tainnut vaihdella jotain 8-12 asteen välillä. 

Talot ovat aika hataria, ikkunoista ja ovista vetää, eikä kannata ajatellakaan kulkevansa paljain jaloin betonilattioilla. Shelterillä meillä on tyylikkäästi slippereissä villasukat, ja yleensä minulla on päällä sekä neule/collegepaita että fleecetakki. Kohta varmaan pitää vetää kalsaritkin jalkaan :D

Talvella ei sada, eli grillijuhlia järjestäessä ei tarvitse pelätä että sade yllättää samalla hetkellä kuin grillin saa sytytettyä. (Toisin kuin Suomen kesässä ;)) Se tietysti tarkoittaa myös kuivuutta, puista alkaa lehdet ja kukat jo tippua, ja ruoho kellertää. Pardon, Centren talonmies, jakoi perjantaina vettä alueen asukkaille.Vesi alkaa olla Dzivarasekwassa vähissä, mutta Centren porakaivossa sitä kuitenkin vielä riittää kyläläisille asti. Sateita tulee kunnolla muistaakseni vasta marraskuussa.

Kevyesti näyttää naisilla kulkevan "muutama" litra vettä pään päällä....

Eilen ja tänään on ollut myös todella tuulista. Tuuli nostattaa kuivasta maasta pölyä ja pikkuroskaa silmät ja keuhkot täyteen. Tähän asti onkin hengitelty ainoastaan roskien polttamisesta nousevaa katkua ja muovinkäryä. Tuulista tulee kuulemma olemaan seuraavat pari kuukautta, mikä ei kyllä varsinaisesti ilahduta. Helppo uskoa, että silmätulehdukset lisääntyvät kevättä kohden kuivuuden ja pölyn takia, ja itelläkin pitää varmaan ottaa kohta allergialääkkeet käyttöön. Syyskuussa on kuulemma taivas jo hiukan rusehtava, koska hieno maapöly ei missään vaiheessa laskeudu ennen sateita.

Mutta, parin viikon päästä on tarkoitus lähteä Victorian putouksille lämmittelemään ja Hararessakin sää lämpenee elokuussa. Ja siitä päätellen, että ensimmäinen kuukausi täällä on mennyt reilussa viikossa, elokuu koittaa todennäköisesti noin kahden viikon päästä. Aika rientää! 

Seuraavaksi onkin luvassa juttua kaikesta siitä, mitä olemme tähän mennessä puuhailleet Centrellä lasten kanssa!

Elina (sormet ja varpaat jäässä, mutta silti erittäin tyytyväisenä täällä oloonsa)

Z.E.S.A is back!

Zesa on tullut taas takaisin ja ollut vieraanamme jo jonkin aikaa ilman katkoja! Ilon päivä! Zesa on siis lyhenne sanoista Zimbabwean Electricity Supply Authority. Jos sähköt on päällä, voidaan iloita, että Zesa on paikalla.

Koska suuren osan ajasta Zesa on poissa, zimbabwelaiset ovat monella tavoin varautuneet toimimaan ilman sähköä. Lähes joka talossa on parafiinilla tai kaasulla toimivat keittotasot, kynttilöitä ja solarlamppuja. Silitysrautaakin voi lämmittää kaasulieden päällä, jos sähköä ei ole saatavilla.

Zesan menemiset ja tulemiset ovat ennalta-arvaamattomia. Illat käyvät välillä pitkiksi, kun ei ole muuta valoa kuin taskulamput eikä nettikään yleensä toimi silloin kun Zesa on poissa. (Ihan kuin meillä nyt Shelterillä muutenkaan olis nettiä..:D)

 Pagomossa ja Dzikwan toimintakeskuksella on generaattorit, joita kuitenkin täytyy käyttää säästeliäästi, koska generaattorit käyttävät paljon polttoainetta. Joissakin paikoissa on aurinkokennoja, joilla yritetään varastoida aurinkoenergiaa, mutta ne eivät aina toimi eikä niitä ole kovin tiheästi.

Öisin kadut ovat varsin pimeitä, koska katuvaloja ei ainakaan Dzivarasekwassa ole kovin paljoa. Näkyy tähdet paremmin kuin Helsingissä, vaikka asukkaita on Hararessa miljoona enemmän :D

Tämänkään tekstin kirjoittamisen aikana Zesa ei ole kadonnut. Jes!

:) Iisa

Monen tähden illallisia

Moni on kysellyt millaista ruokaa Zimbabwessa yleensä syödään. Ajattelin siis kertoa ruokakulttuurista hieman. 

Paikalliset syövät pääasiassa sadzaa lisukkeiden kera. Sadza on hieman perunamuusin tapaista maissipuuroa. Sen kanssa syödään yleensä joko lihaa tai kalaa sekä kasviksia, joskus papuja. Kuvassa on sadzan kanssa papuja ja vihanneksia. Zimababwessa syödään paljon lihaa, joten kasvissyöjälle varsinkin proteiinipitoisen ruuan löytäminen on välillä haasteeellista. Tähän asti (vajaat kaksi viikkoa :D) olen kuitenkin pärjännyt hyvin.  Sadzan lisäksi paikalliset syövät lähinnä leipää ja teetä. Riisiä ja peruunaakin on jonkin verran, mutta ne ovat hieman harvinaisempia. Riisi ja kana on juhlaruokaa. 

Tänään olimme hienossa kahvilassa aamiaisella. Hararen ehkä ainoa paikka josta saa gluteenittomia (mantelijauhosta tehtyjä) kakkuja!

Pagomossa (Oilin ja Sepon eli järjestön perustajien ja kenttätyön johtajien kotona) ruuan taso on huomattavasti parempi kuin kotona jaksaisi tehdä. Parhaimmillaan keittiössä on samaan aikaan neljä kokkia.  Meillä on ollut jopa kaksi juhlaillallista täällä ollessamme. Eilen menu oli herkkusieniä mozzarellatäytteellä, bataattiperunoita, munakoisoa, makkraa ja salaattia (johon lisäsin mozzarellaa. Kaikki mut tuntevat tietää että rakastan juustoja, erityisesti mozzarellaa). Juomana sivistyneesti lasillinen punaviiniä :D Pagomossa ollaan päästy nauttimaan juustoista ja jukurtistakin aamuisin. Juustot ovat Zimbabwessa todella hintavia, jopa kalliimpia kuin kotona Suomessa. 

Tässä vielä kuva aamun munakkaasta, jonka täytteenä chévre- sulatejuustoa ja herkkusieniä.

Täällä ei siis todellakaan ainakaan eurooppalaisena työharjoittelijana joudu nälkää näkemään :D 

<3:llä Iisa